Oikaristen sukuseura ry Kivesjärvi Kivesvaaran laelta kuvattuna

Historia: Oikarisia 1500-luvulla

Sukuseuramme perustajajäsen Valle J. Oikarinen on tehnyt merkittävän työn selvittäessään sukumme juuria verottajan tilikirjoista 1500-luvulta. Tutkimuksensa pohjalta hän on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan sukumme kantaisien vaiheista Suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjaa myydään Oikaristen sukutapahtumissa ja sitä voi tilata Oikaristen suvun hallituksen jäseniltä Pertti ja Tauno Oikariselta.

Seuraavassa on lyhennelmä esi-isien vaiheista Valle J. Oikarisen kirjan pohjalta. Lyhennelmän sukulaisillemme on tehnyt Seija Oikarinen.

OIKARINEN-SUKUNIMI

Oikarinen on ikivanha savokarjalainen sukunimi. Se kuuluu 80 savokarjalaisen kantasuvun joukkoon (Kauko Pirinen. Savon historia I, Savon keskiaika, Kuopio 1988, s. 396–397). Nimi Oikarinen on jo sekä Savon että Karjalan ensimmäisissä maakirjoissa, voudintileissä 1500-luvulla. Näissä voudintileissä on lueteltu verotettavat talonpojat. 1500-luvulla Oikarisia oli Viipurin Karjalan Hanttulan pitäjässä ja Savossa Pellosniemen ja Vesulahden (myöhemmin Visulahden) pitäjissä.

Oikaristenkin esi-isillä oli ainoastaan etunimi. Sukunimi Oikarinen on muodostunut todennäköisesti lisänimestä, jolla on voitu erottaa henkilöt toisistaan. Oikaristen alkuperäinen lisänimi on voinut olla aluksi Oikari ilman "nen"-päätettä, joka on tyypillinen itäsuomalainen pääte. Nimessä loppuosa "kari" viittaa maastoon, jolla on voinut olla yhteyttä lisänimeen. Nimen alkuosa "Oi", joka on kirjoitettu voudintileissä myös "Oij" ja "Åj", tarkoittaa 'ojaa'.

(Valle J. Oikarinen. 2003. Oikarisia 1500-luvulla Viipurin Karjalassa, Suur-Savossa ja Kainuussa.)

OIKARISIA VIIPURIN KARJALASSA

Äyräpään kihlakunnan maakirjojen perusteella Oikarisia asui Äyräpään kihlakunnassa Hanttulan, Muolaan ja Uusikirkon pitäjissä. Äyräpään kihlakunnan itärajana oli Pähkinäsaaren rauhassa (1323) sovittu raja, pohjoisessa kihlakuntaa rajasi Jääsken ja lännessä Rannan kihlakunta.

Talvella 1571 alkoi ns. pitkä viha, jonka aikana vihollisen hyökkäykset olivat erityisen tuhoisia Äyräpään kihlakunnan alueella. Oikaristen henkilö- ja omaisuusmenetyksistä ei ole tietoa. Sotatilan vuoksi tuolloin ei laadittu maaverokirjaa eikä hopeaveroluetteloa. 25-vuotinen sota päättyi Täyssinän rauhaan 1595. Rauha oli elintärkeä köyhtyneelle Äyräpään kihlakunnalle. Sodan päättyessä lähes puolet sen taloista oli autioita eli veronmaksukyvyttömiä. Tämän sodan aikana ainakin osa Oikarisista todennäköisesti muutti pois tältä alueelta.

(Valle J.Oikarinen. 2003.)

OIKARISIA SAVOSSA

Oikarisilla oli asumuksia jo 1400- ja 1500-luvun taitteessa Savossa nykyisen Mikkelin seudulla Pellosniemellä ja Vesulahden Mälkölässä sekä Juvan pitäjässä. Oikariset saapuivat Savoon vesireittejä pitkin Vuokselta Saimaalle. Todennäköisesti Oikarisia saapui myös Itäistä vesireittiä pitkin Remojärven (nykyinen Saarijärvi) ympäristöön. On kuitenkin mahdollista, että Oikariset ovat vaeltaneet Remojärvelle Suurta Savontietä pitkin Mikkelistä Juvan suuntaan.

Pellosniemellä ja Vesulahdella ei käyty pitkän vihan aikana lainkaan jatkuvaa sotaa. Vihollisuudet rajoittuivat pääasiassa hävitysretkiin, joihin Suomen puolelta osallistuivat savolaiset ja Venäjän puolelta karjalaiset. Oikarisille aiheutuneista tuhoista ei ole löytynyt mainintaa asiakirjoissa. Vuonna 1579 jokaisesta savolaisesta talosta määrättiin yksi mies sotapalvelukseen, joten myös Oikarisia on ollut mukana taisteluissa. Talonpojat ovat myös joutuneet majoittamaan ja ruokkimaan sotilaita ns. linnaleirin aikana taisteluiden välillä.

Marraskuussa 1596 alkanutta nuijasotaa sen sijaan käytiin myös Suur-Savossa. Tähän kapinaan ovat todennäköisesti muiden talonpoikien mukana myös Oikariset ottaneet osaa. On hyvin todennäköistä, että Oikarisia on nuijasodan uhrien joukossa.

(Valle J. Oikarinen. 2003)

OIKARISIA KAINUUSSA

Kainuun Oikaristen kantaisänä pidetään Heikki Oikarista, joka syntyi todennäköisesti 1530-luvun tienoilla Pellosniemen pitäjässä talonpojan poikana. Viimeiset varmat tiedot Heikki Oikarisesta ovat v. 1579 voudintileissä, jolloin hän oli n. 50-vuotias. Heikki Oikarinen kuoli luultavasti Kainuussa Jaalangan Kivesjärvellä tai Paltamossa 1500-luvun lopulla.

Heikki Oikarinen kuului savolais-uudisasukkaiden joukkoon. Tämän joukon oli Kustaa Vaasan kehotuksesta siirryttävä Oulujärven rantamille. Heikki Oikarinen asettui tällöin Jaalankaan ja tullessaan hän oli mitä luultavimmin perheellinen. Heikki Oikarisen matkareitti Kainuuseen lienee ollut Pihlajavesi – Haukivesi – Kallavesi – Onkivesi – Porovesi – Iijärvi – Vieremänjärvi – Salahmijärvi – Oulutaipale – Vuolijoki – Oulujärvi. Matkalle on todennäköisesti lähdetty keväällä 1552 jäiden sulamisen jälkeen ja perille on päästy vasta viikkojen kuluttua.

Mikäli Heikki Oikarinen ei ole ollutkaan perheellinen, ovat Ristijärven ja Lylyjärven Oikariset tulleet Kainuuseen savolaisten uudisasukkaiden mukana 1600-luvun alkupuolella.

Heikki Oikarinen maksoi veroja Oulujärven erämaan pitäjässä ensi kerran v. 1555. Veron suuruus oli neljä leiviskää kapahaukia. Myös seuraavien vuosien verot Heikki Oikarinen maksoi erätalouden tuotteilla ja vasta 1577 rukiina. Pitkän vihan sotatoimet ulottuivat Kainuuseenkin. Näiden Rappasotien aikana v. 1578 Heikki Oikarisen veronmaksukyky lakkasi.

(Valle J. Oikarinen. 2003)

OIKARISIA OULUN SEUDULLA

Oulun alueen Oikaristen kantaisä lienee Pekka Pietari Oikarinen, joka kuului pieneen savolaisryhmään. Tämä ryhmä saapui Limingan pitäjään 1560-luvulla. Maaverokirjasta ilmenee, että hänellä oli perhettä ja kaksi lehmää. Enimmillään perheeseen kuului viisi aikuista.

Pitkä viha ulottui myös Liminkaan ja teki Pekka Oikarisen elämän hyvin hankalaksi. Vuonna 1590 päättyvät merkinnät verokirjoissa Pekka Oikarisesta. 1590 Pekka Oikarisen nimi mainitaan verokirjoissa merkinnällä autio. Täyssinän rauhan (1595) jälkeen merkinnät Oikarisista Oulun seudulla ilmestyivät taas verokirjoihin.

(Valle J. Oikarinen. 2003)

Lähde: Valle J. Oikarinen. 2003. Oikarisia 1500-luvulla Viipurin Karjalassa, Suur-Savossa ja Kainuussa. Gummerus-kirjapaino Oy. Saarijärvi.


Sivuja päivitetty: Etusivu 11.10.2015 -- JEO